BBG Blues Band keikalla Villapakassa

Lämmin toukokuinen ilta on jo pimentynyt yöhön, kun istumme Rekolassa, ravintola Villapakan terassilla. Seurassani istuu hetki sitten ensimmäisen keikkansa soittanut Musiikkiopisto BBG:n aikuisista oppilaista koostuva yhtye: BBG Blues Band opettajansa Ville Leppäsen kanssa. Tunnelma on vapautunut. Keikka sujui mallikkaasti. Yleisö otti bändin vastaan innostuneesti ja soittoa olisi toivottu enemmänkin. Itse bändi on silmin nähden tyytyväinen. Fiilis on korkealla.

Keitä nämä soittajat ovat

BBG Blues Band on harjoitellut yhdessä noin vuoden verran. Bändin vetäjänä toimii opiston kitaransoitonopettaja Ville Leppänen. Bändissä musisoivat: Rami Tapanainen (rummut), Robin Jöns (basso), Ari Rahkonen (kitara), Mikko Hankaniemi (kitara) sekä Ray Karppinen (laulu). Herrojen ikähaitari on 33 vuodesta 59 ikävuoteen. Kaikki ovat bändioppilaana Musiikkiopisto BBG:ssä. Suurin osa käy myös oman instrumenttinsa yksityistunnilla. Bändi pistettiin kasaan Villen aloitteesta reilu vuosi sitten. Harjoituksia on ollut noin kerran viikossa Villen johdolla, mutta bändi on treenannut myös itsenäisesti ilman opettajaa.

Harjoittelun säännöllisyys ja laatu

Kysyn miehiltä, mitä bändisoitto opistossa on heille antanut. Päällimmäisenä nousee esiin työnteon säännöllisyys ja tehokas harjoittelu. Kunnon työskentely tuntuu mielekkäälle.

– ”Jos rändomijätkät perustaa bändin, ei yhteistä aikaa löydy helpolla. Aina löytyy hyviä syitä, miksi treenejä ei pidetä neljään kuukauteen”, kuvaa Ray. ”Tässä sen sijaan tapahtuu koko ajan, oppii koko ajan.”

Kun aikaa opettajan kanssa on kerrallaan vain 45 minuuttia, työnteko on tiivistä. Ville pistää bändin töihin ja tätä soittajat tuntuvat arvostavan.

– ”Vaikka sä, Ville, välillä sanot, että sä piiskaat meitä, eihän tästä tulis yhtään mitään, jos et niin tekisi”, toteaa Rami. Muut komppaavat tätä. Piiskaaminen on se, joka vie eteenpäin. Keskenään harjoitellessa homma luisuu helposti jutusteluksi ja seurusteluksi. Harjoitteluun keskittyminen herpaantuu.

Kokeneena muusikkona Ville tietää, mitä harjoittelu on:

– ”Jonkunhan sitä piiskausta pitää vähän niinku tehdä. Eikä kukaan sano niin pottuillaakseen,vaan pyrkimys on koko ajan siihen, että tää toimii paremmin. Tässäkään kukaan ei oo ottanut itseensä tai ruennut mököttämään. Sitten kun homma lähtee toimimaan, on makee fiilis ja hyvä groove. Sen näkee joka jäbästä. Se on mahtavimpia kokemuksia oikeestaan. Keikalle tullaan sitten esittämään se, mitä ollaan jo koettu siellä treenikämpässä. Eikä se tuu millään muulla kuin sillä hirveellä kertaamisella.”

Soittotaustat

Juttelemme myös bändin jäsenten soittotaustoista sekä siitä, miksi he hakeutuivat opistoon. Soittovuosia miehillä on takana erilaisia määriä. Ari ja Mikko ovat soittaneet kitaraa jo useita vuosia. Ari kertoo, ettei kuitenkaan ollut koskaan kuvitellutkaan tekevänsä sitä julkisesti ennen bändiin liittymistä. Nyt, kun esiintymistä on tullut tehtyä, ei kynnys lavalle menoon ole enää niin korkea.

Ray on tullut opistoon aikanaan nimenomaan lauluoppiin. Hänellä oli ollut oma bändi jo aiemmin, mutta laulusolistia ei ollut bändistä löytynyt. Kukaan muu ei halunnut laulaa, joten Ray lähti opettelemaan hommaa. Laulaminen oli tuntunut aluksi pelottavalta, mutta nyt varmuutta on tullut roppa kaupalla lisää.

Vähiten soittovuosia löytyy bändin rytmiryhmästä. Rumpali Rami kertoo soittaneensa rumpuja parisen vuotta.

-”Youtubesta harjoittelin peruskomppia. Meni vuosi, että pystyi edes jotenkin pitämään sen koossa.” Bändihaave Ramilla on ollut jo pienestä pitäen ja nyt se toteutui.

Basisti Robin on treenannut bassonsoittoa vasta reilun vuoden verran. Robin kertoo, että on pienestä asti halunnut soittaa rumpuja: ”Muttei meillä ollut varaa ostaa niitä. Mutsilla meni hermo, kun naputtelin pöydän kulmiin ja homma jäi. Mut sitten aattelin, että p*****e, jos en nyt toteuta tätä soittohommaa, ni eihän siitä tuu mitään”. Basso valikoitui soittimeksi sen jälkeen, kun sitä oli kerran yläasteella päässyt kokeilemaan ja toteamaan, että tämä se on.

Tulevaisuus?

Kysyn, mitä miehet ajattelevat bändin jatkosta. Kuin yhdestä suusta saan vastauksen, että totta mooses jatketaan! Pitää vireessä, kun on säännöllistä toimintaa. Hyvän ohjauksen ja opetuksen merkitys nähdään selkeästi:

-”Ehdoton juttu tässä kaikessa on, millainen ohjaaja on. Tärkeää on, että ohjaaja osaa bongata juttuja, että miten niitä tehdään. Meillä olisi ominpäin mennyt äärettömän paljon enemän aikaa. Ei oltais pystytty”, toteaa Rami.

Ville saa soittajilta muutenkin vuolaat kehut mukavana, energisenä ja kannustavana opettajana.

-”Mikä Villessä aina jaksaa yllättää on innostuminen. Ihan kuin se ei koskaan olisi väsynyt, vaikka työkseen tätä tekee”, kertoo Ari.

-”Joskus tuntuu, että Ville on eniten innoissaan, kun saadaan joku juttu menemään”, jatkaa Mikko.

-”Ei se oo kertaakaan sanonut, että ette te osaa”, Rami sanoo.

-”Se vaan sanoo, että yritetään eri tavalla”, jatkaa Mikko.

Näissä tunnelmissa on hyvä päästää bändi kesätauolle. Jatkoa kuulemme varmasti vielä. Loppuun voi todeta, että musiikki, soittaminen ja laulaminen ovat loistavia harrastuksia myös aikuisena. Joskus lapsuuden haaveet on tehty toteutettaviksi kypsemmällä iällä. Asioihin paneutuminen asiantuntevassa ohjauksessa kasvattaa omaa innostusta ja tuo tuloksia. Innostus puolestaan tuo energiaa ja toimii hyvänä voimavarana arjessa.